Kuten otsikkokin kertoo, niin neitikäinen ei vieläkään ole tervehtynyt! Keskiviikko-torstain välisenä yönä nousi korkea kuume ja sitä jatkui kolme päivää, aina lääkkeellä sain sen alenemaan.
Koska hän oli kovin kärttyinen, ei syönyt juuri mitään ja yöt oli levottomia niin aluksi ajattelin että se johtuu hampaista. Kuitenkin päätin soittaa lauantaina päivystykseen, sillä hampaita ei ollut näkyvissä... Pyysivät tulla näyttämään häntä paikan päälle, sillä ei ollut ihan normaalia, että kuume oli kestänyt niin pitkään eikä ole esim. nuhaa.
(tässä lähipäivien aikana neitikäisen kasvoilla näkynyt ilme)
Noh, minä lähdin mökiltä ajelemaan kaupunkiin (onneksi on vain n. 25min ajomatka). Päästiin sisään tosi nopeasti ja neitikäinen oli ihan hyvällä tuulella, koska olin antanut hänelle lääkettä ja kuume oli taas alenemaan päin. Lääkäri katsoi korvat, ei ollut mitään näkyvissä, kuunteli keuhkot (paidan läpi!), katsoi suuhun sillain vilaisemalla vähän sinne päin ja totesi, että se voi olla vaikka vauvarokkoa. Kolmen-neljän päivän kuumeilun jälkeen tulee sellaista punaista näppylää vatsan seudulle. Totesin vain, että nyt on kuitenkin kolme päivää ollut jo kuumetta, että eikö ne sitten pitäisi jo tulla näkyviin. Enpä juuri vastausta saanut, kun jo potkittiin huoneesta ulos... Vasta kun pääsin huoneesta pois, minulle tuli mieleen, että olisi kai pitänyt vaatia ottamaan tulehdusarvot, mutta se nyt meni jo!
(mummin sylissä oli kiva istua mökillä)
Seuraava päivä oli aivan hirveä, neitikäinen itki koko ajan, piteli päätään ja repi suutaan, hapuili korviaan ja mikään ei ollut hyvin. Olin aivan rikki ja raahauduin uudelleen päivystykseen. Pääsimme taas lähes heti lääkärin vastaanotolle ja tällä kertaa vastassa oli joku venäläinen lääkäri. Olen kuullut jotain tarinoita näistä ulkomaalaisista lääkäreistä ja pienoinen jännitys tuli, että tuleekohan tästä nyt mitään. Ensimmäiseksi hän kurkkasi korviin ja sanoi, että tärykalvo pullottaa ja on tulehdus, sitten hän kuunteli keuhkot ilman paitaa (!), kurkkasi suuhun ja laittoi lopuksi vielä neitikäisen makaamaan ja tunnusteli vatsan. Ja näin siis vihdoin selvisi, mikä pikkuista vaivasi <3!
(piilotteluleikit on nyt kivoin juttu)
Niin suuri ärsytys vain kasvoi sitä edellistä lääkäriä kohtaan, että hän ei voinut kunnolla tutkia, että oltaisiin saatu lääkkeet heti. Tämä aamupäivä oli taas aivan hirveä, kun neitikäinen vain huutaa kipuaan. Onneksi särkylääke kuitenkin auttoi ja varmasti pian alkaa nuo antibiootitkin tehoamaan!
Tilauksiakin on tässä yritetty tehdä valmiiksi ja niistä seuraavassa postauksessa sitten lisää :).
Kurjaa kun lasten pitää sairastaa ja vielä kurjempaa kun huolta ei oteta tosissaan! Meilläkin erään kerran kolmivuotiaalla vasta viikon 40 asteen kuumeen ja kahden lääkärissä käynnin jälkeen otettiin tulehdusarvot (oli vielä sama lääkäri joka edelliskerralla -silmiään pyöritellen totes että noh, otetaan nyt nämä tulehdusarvot vielä vaikka tuskin näis mitään on) jotka olikin jo 150 päälle. Ei muuta kuin keskussairaalaan päivystykseen, jossa todettiin keuhkokuume ja poika kolme päivää osastolla antibioottitipassa. Vieläkin kiehahtaa kun ajattelenkin asiaa, äidit leimataan hysteerisiksi kun kersaansa turhaan lääkäriin kuskaavat :/ Onneksi tämä on ainut laatuaan oleva huono kokemus, täällä pelaa kunnallinenkin terveydenhoito lasten kohdalla, aina on päässyt lääkäriin ja jos ei aikoja ole ollut niin johonkin väliin aina ottavat.
VastaaPoistaToivotaan neidille pikaista paranemista!
Juu, tuo on niin totta, kyllä äiti oman lapsensa tuntee! Toki on varmaan niitä hysteerisiäkin, ketä joka pikku asiasta lastaan kiikuttaa, mutta varmasti hyvin harvassa ovat ne.
PoistaTänään asiasta olin uudelleen yhteydessä sairaanhoitajaan ja sain hyvin asiallista palvelua ja neitikäinen on kyllä jo paljon parempi :).
Siis ihan järkyttävää, miten ensimmäinen lääkäri on hoitanut työnsä :/.
VastaaPoistaOnneksi toinen oli jo parempi kuitenkin. Itsellä on näitä venäläisiä kohtaan hieman kaksipiippuinen suhtautuminen, varsinkin heihin, jotka ei suomea osaa niin hyvin..
Isäntä meni näyttämään nilkkaansa.. ja isäntä on melkein kaksimetrinen, niin lääkäri oli heti sanonut vain: "minulla kerran kävi iso mies, jolta puuttui kurkku".. Siinä oli isäntä ollut, että mitähän toinen tarkoittaa.
Täytyy vähän perua omia puheitani sillä se lääkäri määräsi Amoxin-kuurin ja korvatippoja neidille. En minä niistä mitään tiennyt, mutta kaikki muut (neuvolassa ja apteekissa) vain ihmettelivät, että miksi korvatippoja, sillä ne saattaa tuottaa lisäkipua! Enkä siis antanut niitä enää, koska ne tosiaan aiheuttivat lisäkipua pikkuiselle..
PoistaJa tuo on kyllä ärsyttävää jos lääkäri puhuu ihan omiaan, eikä ymmärrä/ puhu ymmärrettävästi suomea!