Hieman vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta :).
Kävimme piipahtamassa juhannuksen jälkeen Lontoossa ja tässä hieman tarinointia reissulta kuvien kera. Matkalla meillä oli mukana hieman enemmän epäonnea kuin sitä parempaa onnea.
Olimme varanneet hotellin hotels.com:n kautta ja perille päästyämme varaustamme ei löytynytkään!
Selvitin hotellivirkailijalle, että olin kyseisen sivuston kautta hotellin varannut ja hän kertoi, ettei heillä ole edes yhteistyötä hotels.com:n kanssa! Heillä ei myöskään ollut vapaita huoneita kyseiselle ajalle, kuten ei suurimmassa osassa muissakaan Lontoon hotelleista. Kyselimme häneltä tietoja, missä voisimme yöpyä, mutta hän vain pyöritteli päätään ja toivotteli hyvää onnea. Kiva!
Olimme ihan oudossa kaupungissa ilman yösijaa. Menimme erääseen kahvilaan istumaan iPadimme kanssa ja etsimme kuumeisesti vapaata hotellia. Halvimmat hotellit neljälle yölle oli n. 500€/yö, pahimmillaan kustantaisi 10 000€. Olimme lähes epätoivoisia tuossa tilanteessa. Vielä kahdestaan olisi selvitty vaikka puistossa, mutta kun oli tuo 2-vuotias pirpana mukana.
Satuimme löytämään eräästä lähietäisyydellä olevasta hotellista kohtuuhinnalla yhdeksi yöksi majapaikan ja varasimme sen samantien. Lähdimme suunnistamaan hotelliin ja perille päästyämme huomasin laukkuni kadonneen (sisällä passit, puhelin, lompakkoni). Ei voi olla totta!
No, mies antoi minulle taksiin rahaa, että pääsen kahvilaan tarkistamaan löytyykö se sieltä vielä. Otin taksin ja kuskille selvitettyäni tilanteeni hän neuvoi minua soittamaan antamaansa numeroon, mikäli kassia ei löydykään.
Onneksi kassi oli vielä tallella! Mutta eihän ne vastoinkäymiset tähän loppuneet, vaan tämän jälkeen eksyin totaalisesti, sillä en muistanut hotellin nimeä enkä osoitetta. Harhailin kaduilla varmaan toista tuntia kartan kanssa, kun mies ei tajunnut laittaa puhelinta päälle... No, onneksi vihdoin iltayhdeksältä sain häneen yhteyden ja löysin perille! Kyllä siinä oli ihan yhdelle päivälle tarpeeksi seikkailua.
Seuraavana päivänä meillä oli taas ongelmana yöpyminen, sillä kyseiseen hotelliin ei ollut mahdollista jäädä pidemmäksi aikaa. Koska hotellisivustojen haut eivät tuottaneet tulosta, päätimme lähteä kulkemaan kaduille ja etsimään mahdollisia kohteita. Mies bongasi kadulla ilmoituksen myytävistä asunnoista. Hän meni kysymään, josko he myös vuokraisivat asuntoja. Yleensä eivät kuulemma vuokraa näin lyhyelle ajalle, mutta koska meillä oli melko hätätilanne niin lupasivat meille asunnon, JEI!
Asunto oli mukavan kokoinen (yläpuolella näkyy kuvia), mutta melko likainen sellainen. Ensimmäiseksi lähdimme kaupasta hakemaan pyyhkeet ja muutaman rätin, jotta sain enimmät pölyt pyyhittyä.
Eli kaksi ensimmäistä päivää kului siihen, että saimme hankittua meille yöpymispaikan. Sen jälkeen olikin vuoro nähtävyyksien. Emme käyttäneet metroa kertaakaan, käveltyä tuli varmaan toista kymmentä kilometriä, taksia käytimme muutaman kerran ja bussilla menimme kerran.
Lontoo on hintatasoltaan mielestäni ihan edullinen, paitsi tuo asumispuoli. Ruoka on samaa hintatasoa, mitä täälläkin (mutta kaikkialla ruoat ihan suolattomia). Shoppailumahdollisuudet ovat erinomaiset, tällä matkalla sitä tosin harrastettiin vähemmän. Mutta ehdottomasti käymisen arvoinen paikka on tuo Primark, aivan älyttömän edullisesti vaatteita, kenkiä, laukkuja ym!
Loppuloma vietettiin melko kireissä tunnelmissa, lähinnä minun ja neitikäisen välillä. Kaksivuotiaan uhma-kiukku-minäteenmitähaluan kanssa ei ihan helpoin kohde ole tuo Lontoo. Olin luvannut hänelle ennen matkaa, että teemme kaikkea hänen ehdoilla ja silloin äidillä ja isällä on hänelle aikaa. No, näiden alkuhämminkien aikana ei ollut sekuntiakaan hänelle aikaa, eikä tosiaan tehty mitään neidin ehdoilla. Sen jälkeen oli pakko katsastaa pakolliset nähtävyydet ja hänen piti istua rattaissa, ei hyvä..
Suosittelen ehdottomasti paikkaa shoppailun hakuisille ja ihmispaljoutta pelkäämättömille. Aion mennä joskus Lontooseen uudelleen, mutta ilman lapsia ja aion myös tarkistaa, että varaamastani hotellista myös löytyy se huone.
